Kaikenlaista. Yllätyksekseni pääsen kuvattavaksi vielä kahteen eri otteeseen. Lisäksi kuulin todella hyviä uutisia mediapuolelta, mutta mitään en voi suoraan sanoa ennen kuin suunnitelmat ovat totta ja kaikkien nähtävillä. Mieleni tekevi, mutta mutta... malttakaa vielä hetki kunnes kesällä alkaa tapahtua.
Jotakin olen sentään tuonut jo esille: kirjailijanimeni! Kuten allekirjoituksesta näkyy, se on Kristiina Vuori. Nimi on eräänlainen karsittu versio omastani. Lisäksi Kristiina esiintyi jo keskiajalla pyhimyskalenterissamme ja sekös lämmittää keskiajasta kirjoittavan mieltä mukavasti. Sen sijaan sukunimi Vuori tuli käyttöön vasta 1800-luvulla, mutta sen esi-isä Berg esittäytyi noin 100 vuotta aikaisemmin.
Nimi on siis paketissa sekä kirjailijalla että - uskokaa tai älkää! - myös kirjalla. Esikoisromaanini on nimeltään (rumpujen päristystä) Näkijän tytär. Pitkään sitä hierottiin, mutta tulihan se lopulta sieltä. Itse asiassa en edes tiedä, kuka sen lopulta keksi. Nimi taisi olla tuunattu versio kahdesta eri ehdotelmasta ja kun se alkoi pyöriä nimigallupeissa, niin se vain --- tuntui hyvältä. Ja kun sen näki kansivedoksessa, se tuntui ja näytti vieläkin paremmalta. Jes!
Palikat loksahtelevat paikoilleen yksi toisensa jälkeen, kesä lähestyy, julkaisu lähestyy. Ja julkaisu kaikkein nopeimmin, koska sitä on aikaistettu. En kerro h-hetkeä vielä, kun en tiedä markkinoinnin tarkoista suunnitelmista. Mutta palataan asiaan, kun nurmi vihertää ja valkovuokot kirkastavat lehtojen hämärää.
Työpöydällä odottaa käsikirjoitus, jossa on viimeiset kustannustoimittajan merkinnät. Faktojen osalta odotan vielä lausuntoa, mutta eiköhän sekin saada setvittyä viikossa tai parissa. Kohta käsikirjoitus on painovalmis ja ensi kertaa tunnen haikeutta. En haluaisi luopua siitä vielä. Kummallista. Vielä pari viikkoa sitten sen työstäminen ahdisti ja uusi käsis houkutteli pariinsa. Nyt sitä haluaisi vain viipyä näissä tunnelmissa ja vältellä uutta tarinaa. Vältellä painetta kirjoittaa lisää, unohtaa sen, että nyt sitä kirjoittaa isommalle yleisölle. Esikoinen oli ensin vain minulle, ei yleisiöä, ei stressiä. Voi niitä aikoja.
Ja höpö höpö. En vaihtaisi tätä aikaa mihinkään. En sitten millään.
Jotakin olen sentään tuonut jo esille: kirjailijanimeni! Kuten allekirjoituksesta näkyy, se on Kristiina Vuori. Nimi on eräänlainen karsittu versio omastani. Lisäksi Kristiina esiintyi jo keskiajalla pyhimyskalenterissamme ja sekös lämmittää keskiajasta kirjoittavan mieltä mukavasti. Sen sijaan sukunimi Vuori tuli käyttöön vasta 1800-luvulla, mutta sen esi-isä Berg esittäytyi noin 100 vuotta aikaisemmin.
Nimi on siis paketissa sekä kirjailijalla että - uskokaa tai älkää! - myös kirjalla. Esikoisromaanini on nimeltään (rumpujen päristystä) Näkijän tytär. Pitkään sitä hierottiin, mutta tulihan se lopulta sieltä. Itse asiassa en edes tiedä, kuka sen lopulta keksi. Nimi taisi olla tuunattu versio kahdesta eri ehdotelmasta ja kun se alkoi pyöriä nimigallupeissa, niin se vain --- tuntui hyvältä. Ja kun sen näki kansivedoksessa, se tuntui ja näytti vieläkin paremmalta. Jes!
Palikat loksahtelevat paikoilleen yksi toisensa jälkeen, kesä lähestyy, julkaisu lähestyy. Ja julkaisu kaikkein nopeimmin, koska sitä on aikaistettu. En kerro h-hetkeä vielä, kun en tiedä markkinoinnin tarkoista suunnitelmista. Mutta palataan asiaan, kun nurmi vihertää ja valkovuokot kirkastavat lehtojen hämärää.
Työpöydällä odottaa käsikirjoitus, jossa on viimeiset kustannustoimittajan merkinnät. Faktojen osalta odotan vielä lausuntoa, mutta eiköhän sekin saada setvittyä viikossa tai parissa. Kohta käsikirjoitus on painovalmis ja ensi kertaa tunnen haikeutta. En haluaisi luopua siitä vielä. Kummallista. Vielä pari viikkoa sitten sen työstäminen ahdisti ja uusi käsis houkutteli pariinsa. Nyt sitä haluaisi vain viipyä näissä tunnelmissa ja vältellä uutta tarinaa. Vältellä painetta kirjoittaa lisää, unohtaa sen, että nyt sitä kirjoittaa isommalle yleisölle. Esikoinen oli ensin vain minulle, ei yleisiöä, ei stressiä. Voi niitä aikoja.
Ja höpö höpö. En vaihtaisi tätä aikaa mihinkään. En sitten millään.
Huomasinkin, kun olit käynyt kommentoimassa blogissani, että nimesi kohdalta pääsi hienoille nettisivuille ja sieltä näinkin jo tulevan kirjasi nimenkin :-) Tuo kirjasi nimi kuulosti tosi tutulta ja tarkistin googlesta, niin Näkijä kirjasarjan eka osa on samanniminen. Sen on kirjoittanut Lene Kaaberbøl.
VastaaPoistaJep, Lenen kirjasarja on nuorille ja eri genreä kuin minun. Pohdimme omani muuttamista, mutta päädyimme kuitenkin pitämään sen, koska muut vaihtoehdot eivät miellyttäneet.
PoistaNettisivut Kristiina Vuoren alla ovat vielä kesken. Jossakin vaiheessa lopetan tämän Rajalinnan ja siirryn sinne bloggailemaan. Domain on hankinnassa...
Oi, mahtavan kutkuttavia aikoja elät! Ihanaa, ihan taatusti :) Näkijän tytät kuulostaa todella kiehtovalta!
VastaaPoistaKiitos, Vera! Näin on, ja sinä tulet lujaa vauhtia perässä :)))
PoistaVau, hurja tahti! Hyviä nimiä, kummatkin. :) Kuulostaa siltä, että kesäksi on tulossa lukemista...
VastaaPoistaJuu, kun rattaat pyörähtivät käyntiin, niin kaikenlaista alkoi kuulua. Olen ihan yllättynyt siitä vastaanotosta, jonka käsikseni on kustantamossa saanut. Tässä ei voi muuta kuin hymy naamalla seurata, mitä tulossa on...
PoistaIlmestyykö kirjasi syksyksi? Hurjan paljon onnea! Miekin heti googlettelin nimeä kuten Satakieli (?, olen ihan varma, että hän oli jossain vaiheessa Satakieli. :)), mutta selitys olikin täällä jo kommenteissa odottamassa.
VastaaPoistaNäillä näkymin kirja tulisi ulos jo kesällä. Kertoilen sitten tarkemmin, kun kaikki on virallisesti päätetty.
VastaaPoistaKiitos onnitteluista! Hyvältä tuntuu...
Kiva kuulla, että asiat edistyvät hyvin talon toisellakin puolella. Jään innolla odottamaan katalogia!
VastaaPoistaSama täällä. Tammenterhoa mielenkiinnolla odotellessa :)
VastaaPoista